2. Palkon suositusten suhde muihin terveydenhuollon sisältöä ohjaaviin mekanismeihin

Julkisesti rahoitetun terveydenhuollon järjestämisestä, rakenteista, rahoituksesta, menettelytavoista ja muista perusteista säädetään lainsäädännöllä. Terveydenhuollon lääketieteellisen sisällön määrittäminen on kuitenkin pääsääntöisesti jätetty säädöstasoisen sääntelyn ulkopuolelle, koska jäykkä säätely voisi estää potilaan yksilöllisen tilanteen huomioimisen, koska se voisi vaarantaa kliinisen autonomian ja koska lääketieteen kehitys asettaisi sääntelyn ajan tasalla pitämiselle kohtuuttomat vaatimukset. Sen sijaan pyritään määrittelemään periaatteita ja menettelytapoja, joiden perusteella lääketieteellisestä sisällöstä päätetään.

Käytännössä terveydenhuollon lääketieteellistä sisältöä ohjaavat aikojen kuluessa muotoutuneet käytännöt ja eri tahojen eri aikoina ja erilaisia menettelyjä ja perusteita noudattaen antamat suositukset. Palko on tällä hetkellä ainoa kansallinen toimielin, jonka toimivalta määritellä palveluvalikoiman sisältöä perustuu lakiin ja jolla on velvollisuus arvioida palveluvalikoiman kokonaisuutta eli ottaa huomioon eri potilasryhmien ja sairauksien yhdenvertaisuus ja suositusten vaikutukset laajemmin terveydenhuollossa.

Palkon suosituksilla ohjataan julkisen terveydenhuollon järjestäjiä, kun taas kliinisten hoitosuositusten (esim. Käypä hoito tai erikoisalojen omat suositukset) tarkoitus on tukea yksittäisiä terveydenhuollon ammattihenkilöitä – sekä julkisella että yksityisellä sektorilla työskenteleviä - hoitopäätösten teossa sekä yksittäisen sairausryhmän hoitoprosessin toteutumisessa (hoidon porrastus). Julkisen terveydenhuollon osalta Palkon suositukset ohjaavat ja myös käytännössä voivat rajoittaa yksittäisen ammattihenkilön käytettävissä olevien terveydenhuollon menetelmien valikoimaa. Palveluvalikoiman merkitystä yksittäisen potilaan kannalta ja mahdollisuuksia poiketa palveluvalikoimasta käsitellään luvussa 5.

Terveydenhuoltoa ohjaavien suositusten kokonaisuutta on kuvattu raportissa Kansallinen terveydenhuollon palveluvalikoima;  Määrittämisen periaatteet, rakenne ja kehittämismahdollisuudet.