3.7 Ennaltaehkäisevät palvelut
Terveysongelmaa ennaltaehkäisevien palveluiden arviointiin sovelletaan samoja säännöksiä ja periaatteita kuin muidenkin terveydenhuollon menetelmien arviointiin. Näihin palveluihin liittyy kuitenkin piirteitä, joiden vuoksi niiden arviointi eroaa tutkimuksen, hoidon ja kuntoutuksen palveluiden arvioinnista.
Riippuen siitä, kohdistuuko palvelu terveisiin, kohonneessa sairastumisriskissä oleviin vai jo
sairastuneisiin henkilöihin, puhutaan sairauksien primaari-, sekundaari- tai tertiääriehkäisystä. Primaariehkäisyllä pyritään vähentämään terveen yksilön alttiutta sairastua. Sen piiriin kuuluu laaja joukko erilaisia yksilöön kohdistuvia terveydenhuollon toimenpiteitä, kuten terveystarkastukset ja rokotukset, sekä pyrkimykset vähentää alttiutta sairastua tautiin estämällä käyttäytymiseen tai ympäristöön liittyvien terveydelle haitallisten tekijöiden vaikutukset.
Sekundaariehkäisyn tarkoitus on estää sairauden todentuminen tai eteneminen poistamalla riskitekijä tai pienentämällä sen vaikutusta. Sekundaariehkäisy on jo osa sairauden hoitoa. Sitä on esim. terveydenhuoltojärjestelmässä riskiryhmille annettu elintapaohjaus. Tertiääriehkäisyllä pyritään torjumaan sairauteen liittyvien komplikaatioiden ilmeneminen, (esim. diabeteksessa silmäpohja- tai munuaisvaurio) tai taudin uusiutuminen (esim. toimet, joilla pyritään estämään sydäninfarktipotilaan uusi infarkti).
Kun kyse on sekundaari- tai tertiääriehkäisyn menetelmien arvioinnista, tulee terveysongelman vakavuuden arvioimisessa huomioida ehkäistävien sairauksien vakavuus (esim. tupakointi terveysongelmana, johon halutaan puuttua ennaltaehkäisyn keinoin, jotta vähennettäisiin riskiä sairastua mm. keuhkoahtaumaan). Ennaltaehkäisevien menetelmien vaikuttavuutta arvioitaessa on huomioitava, että päätavoitteen saavuttamisen aikajana voi olla huomattavan pitkä, mikä vaikuttaa tutkimusmittareiden valintaan (kts. kohta ”menetelmän vaikuttavuus ja turvallisuus” luvussa 3.5) sekä vaikutusten ilmenemisen seuranta-aikaan. Ylipäänsä yhteyden osoittaminen ennaltaehkäisevän toimen ja tavoitteen saavuttamisen välillä on vaikeampaa silloin, kun tavoitteena on sairastumisen välttäminen, lieventäminen tai viivästyttäminen.
Keskeistä on myös suositustyössä tunnistaa ne ennaltaehkäisyyn liittyvät tarpeet, joihin ei tällä hetkellä riittävästi vastata ja, joiden laiminlyömisestä aiheutuu sekä terveyshyödyn menetystä, että toisaalta vältettävissä olevaa terveydenhuollon resurssien käyttöä potilaan tilan kroonistuessa ja vaikeutuessa.
Seulonnat
Seulonnat kohdistuvat oireettomaan väestöryhmään ja niiden tavoitteena on tunnistaa tauti varhaisemmin kuin se taudin luonnollisen kulun kautta olisi mahdollista. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama seulontatyöryhmä julkaisi vuonna 2006 kriteerit, joilla arvioidaan seulontoja. Ne perustuivat WHO:n julkaisemiin kymmeneen periaatteeseen, joita täydennettiin Tanskan eettisen neuvoston lisäkriteereillä. Palko on aloittaessaan SCID-aineenvaihduntasairautta koskevan suosituksen valmistelua 5.2.2019 hyväksynyt nämä kriteerit noudatettaviksi seulontojen arvioinnissa. (Taulukko 2 saavutettavana).
Lisätietoja seulontakriteerien soveltamisesta artikkelista Lisääkö seulonta terveyttä?