3.3.2 Eettiset näkökohdat

Terveydenhuollon menetelmien eettinen arviointi edellyttää laajaa, kaikille tahoille merkittävien arvokysymysten huomioimista ja niiden kunnioittamista. Tämä laajentaa tarkastelua perinteisen vaikuttavuuden, haitat ja kustannukset huomioivan näkökulman ulkopuolelle. Yksilöä koskevassa terveydenhuollon päätöksenteossa ja toiminnassa eettiset kysymykset ovat jatkuvasti läsnä. Palveluvalikoimaa määritetään väestö- tai potilasryhmätasolla, joten näkökulma on jossain määrin toinen kuin yksilöä koskevan päätöksenteon kohdalla.

Kansainvälisessä yhteistyössä (EunetHTA Core Model® version 3.0; 2016; s. 255-256) on tunnistettu seuraavat osa-alueet, jotka tulisi terveydenhuollon menetelmien eettisessä arvioinnissa huomioida. Osa-alueet on edelleen purettu yksittäisiin kysymyksiin. Kysymykset on tarkoitettu apuvälineeksi keskeisten näkökulmien löytämiseen. kuvituskuva:henkilö valitsee sormella kolmesta ympyrästä keskimmäisen

1.    Hyötyjen ja haittojen suhde
2.    Autonomia eli itsemääräämisoikeus
3.    Ihmisen kunnioittaminen
4.    Oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus
5.    Lainsäädännölliset tekijät
6.    Eettiset tekijät itse menetelmän arvioon liittyen

Koska palveluvalikoimaneuvosto tarkastelee koko väestön terveyspalveluiden tarvetta ja terveydenhuollon mahdollisuuksia vastata niihin, korostuu eettisessä arvioinnissa yhdenvertaisuus ja resurssien oikeudenmukainen jakautuminen eri sairauksien tunnistamisen ja hoitomahdollisuuksien välillä. Palveluvalikoiman määrittelyn periaatteita tulee soveltaa samalla tavoin eri potilasryhmiin, ellei ole oikeudellista perustetta muuhun. Palkon tehtävänä on varmistaa, etteivät sen suositukset lisää terveydenhuollon sisäistä eriarvoisuutta.

Terveydenhuoltolain 4 §:n mukaan kunnan on osoitettava riittävästi voimavaroja kunnan peruspalvelujen valtionosuuden perusteena olevaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä terveydenhuollon palveluihin. Koska terveydenhuollon budjetin ylittäminen vaikuttaisi kunnan mahdollisuuksiin hoitaa muita tehtäviä, on terveydenhuollon pyrittävä selviytymään sille myönnetyn budjetin rajoissa.  Tämän vuoksi tulee hoitojen hyötyjen ja kustannusten suhteuttamista arvioida myös resurssien jakamisen ja muiden potilasryhmien terveystarpeiden näkökulmasta. Keskeistä on myös tunnistaa ne hoidolliset ja ennaltaehkäisyyn liittyvät tarpeet, joihin ei tällä hetkellä riittävästi vastata, mutta joista aiheutuu sekä terveyshyödyn menetystä, että toisaalta terveydenhuollon resurssien käyttöä tilan kroonistuessa ja vaikeutuessa. 

Sama resurssi voidaan käyttää ainoastaan yhden kerran. Siksi on myös eettisestä näkökulmasta tärkeää, että se käytetään niin, että sillä saadaan mahdollisimman paljon terveyshyötyä väestötasolla arvioituna. Tästä seuraa, että yksittäistä potilasta kohti käytettävät resurssit voivat ja saavat vaihdella potilasryhmien välillä. Siksi voi olla eettisesti perusteltua rajoittaa yhden potilasryhmän hyväksi käytettäviä resursseja, jotta niitä voidaan varmistaa muiden potilasryhmien hoito, jos tällä tavoin voidaan lisätä väestötason terveyshyötyä kokonaisuutena. Toisaalta on myös varmistettava, että ne potilasryhmät, joiden kohdalla palvelujen tarjonta on tunnistettu kansallisella tasolla riittämättömäksi, tulevat huomioiduksi palveluvalikoimaa määritettäessä.

Palveluvalikoimaneuvoston suositukset voivat käsitellä yksittäistä menetelmää (esim. lääke), sairauden kaikkia lääketieteellisiä hoitomenetelmiä (esim. sukupuoli-identiteetin variaatioon liittyvän dysforian lääketieteelliset hoitomenetelmät), hoitokokonaisuuteen liittyviä menetelmiä (esim. välilevytyrän kirurginen hoito ja sen jälkeinen kuntoutus) tai laajoja menetelmäkokonaisuuksia (esim. elintavoista johtuvien sairauksien ehkäisy). Kunkin suosituksen kohdalla on tunnistettava ne keskeiset yhteiskunnan arvoihin ja valintoihin liittyvät eettiset kysymykset, jotka on huomioitava suosituksen valmistelussa.