5.1 Julkisesti järjestetty terveydenhoito

Myönteinen suositus

Vaikka Palko olisi antanut myönteisen suosituksen jonkun menetelmän kuulumisesta palveluvalikoimaan, se ei tarkoita, että yksittäinen potilas olisi automaattisesti oikeutettu saamaan sen mukaisen hoidon. Potilasta koskevien hoitopäätösten tulee perustua lääketieteelliseen arvioon

hänen yksilöllisestä hoidon tarpeestaan ja mahdollisuudestaan hyötyä hoidosta. Päätöksen tekee hoitava lääkäri tai hammaslääkäri potilaslain mukaisia menettelyjä ja muuta lainsäädäntöä noudattaen. Arvio voi käytännössä johtaa myös siihen, että palveluvalikoimaan kuuluva menetelmä ei ole yksittäisen potilaan saatavissa, koska hän ei hyötyisi siitä. Hyötymisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä menetelmään todennäköisesti liittyvien hyötyjen ja haittojen tai riskien yhteisvaikutusta.

Poisrajaava suositus

Terveydenhuoltolaki 7a §:n 3 momentissa säädetään yksittäisen potilaan oikeudesta palveluvalikoimaan kuulumattomaan tutkimuksen tai hoitoon. Sen mukaan edellytyksenä on, että potilaalla on henkeä tai terveyttä vakavasti uhkaava sairaus tai vamma ja että palveluvalikoimaan kuulumaton tutkimus tai hoito on lääketieteellisesti välttämätön, kun huomioidaan hänen terveydentilansa ja sairauden ennakoitavissa oleva kehitys. 

Perustuslain mukaisen oikeuden riittäviin terveyspalveluihin on katsottu viime kädessä tarkoittavan oikeutta yksilöllisen tarpeen mukaisiin palveluihin. Muun muassa tämän vuoksi Palkon ratkaisuja ei säädetty oikeudellisesti sitovaksi, vaan kyse on suosituksista. Lisäksi terveydenhuoltolain 7a § 3 momentti turvaa yksittäisen potilaan oikeuden saada tarpeensa mukaisia terveyspalveluita.

Terveydenhuollon ammattihenkilön oikeus poiketa palveluvalikoimasta ei ole rajoittamaton, vaan terveydenhuoltolain 7a §:n 3 momentin ehtojen lisäksi sitä rajoittaa esimerkiksi saman lain 8 §, jonka mukaan terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin, sekä oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 15 §:n nojalla terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilön tulee ammattitoiminnassaan tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat.

Terveydenhuoltolain 7a § 3 momentin nojalla palveluvalikoimasta poikkeamisen tulee olla lääketieteellisesti välttämätöntä eli sen tulee siis perustua lääketieteellisiin seikkoihin. Merkitystä voi siis olla sillä, millä perusteella tutkimus tai hoito on rajattu palveluvalikoiman ulkopuolelle eli ovatko perusteet lääketieteellisiä vai muita, kuten resurssien käyttöön liittyviä. Lisäksi säännöksessä asetetaan ehdoksi, että sairaus uhkaa vakavasti potilaan henkeä tai terveyttä ja että tutkimuksesta tai hoidosta olisi potilaalle hyötyä terveydentila ja sairauden ennakoitu kehitys huomioiden. Hoidosta päättävällä henkilöllä tulisi siis olla riittävä tieto tutkimuksen tai hoidon yksilöllisestä vaikuttavuudesta kyseisen potilaan kohdalla. Arvioitaessa lääketieteellisiä perusteluja palveluvalikoimasta poikkeamiseen on myös huomioitava se, mitä tietoja yksittäisellä ammattihenkilöllä voi olla käytettävissään. Etenkin uusien lääkkeiden kohdalla on huomioitava, että yksittäisellä lääkärillä ei käytännössä voi olla käytettävissään muunlaista tutkimustietoa kuin myyntilupaviranomaisilla ja terveydenhuollon menetelmiä arvioivilla tahoilla. Tästä seuraa, että kynnys poiketa palveluvalikoimasta muodostuu väistämättä korkeaksi. 

Terveydenhuollon valvontaviranomaisten vakiintunut kanta on, että terveydenhuollon ammattihenkilön on perusteltava vakiintuneesta hoitokäytännöstä poikkeaminen huolellisesti. Samaa periaatetta voidaan soveltaa myös palveluvalikoimasta poikkeamiseen. Yksittäisten potilaiden terveyden ja oikeusturvan, kuten myös ammattihenkilön oikeusturvan, kannalta on tärkeää, että poikkeama yleisesti hyväksytystä menettelystä perustellaan ja dokumentoidaan ja että potilaslain säännöksiä informoinnista ja suostumuksesta noudatetaan.