3.1 Lainsäädäntö

Terveydenhuollon palveluvalikoimaa ja palveluvalikoimaneuvostoa koskevat säännökset sisältyvät terveydenhuoltolakiin, joka yleislakina säätelee julkisen terveydenhuollon toteuttamista ja sisältöä. Palveluvalikoiman määrittely on osa julkisen terveydenhuollon sisällön määrittelyä. Kyse on osaltaan perustuslain 19 §:n 3 momentin edellyttämästä lailla tapahtuvasta riittävien terveyspalveluiden turvaamisesta sekä väestön terveyden edistämisestä.   kuvituskuva:sosiaali- ja terveydenhuollon lakikirja pöydällä, vierssä hedelmiä lautasella  
 

Palveluvalikoimaa ja palveluvalikoimaneuvostoa koskevat säännökset sisältyvät terveydenhuoltolain 7a ja 78a §:ään (1202/2013), jotka tulivat voimaan vuoden 2014 alusta. Niiden lisäksi palveluvalikoimaa määriteltäessä tulee ottaa huomioon muukin julkisen terveydenhuollon sisältöä ohjaava lainsäädäntö sekä muu lainsäädäntö, joka suoraan tai välillisesti vaikuttaa julkiseen terveydenhuoltoon. Palkon toimintaa ohjaa valtioneuvoston asetus terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvostosta (63/2014) muutoksineen. Lisäksi Palkolla on STM:n hyväksymä työjärjestys.

Perustuslaki edellyttää, että riittävien terveyspalveluiden turvaamisesta säädetään tarkemmin nimenomaan lailla. Julkista terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö on muotoutunut aikojen kuluessa, eikä se kaikilta osin muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Julkisen terveydenhuollon sisältöä on alettu ohjata laajemmin lainsäädännöllä vasta terveydenhuoltolain tullessa voimaan 2010. Terveydenhuoltolain ja sen nojalla annettujen asetusten lisäksi palveluvalikoiman määrittelyssä voivat tulla huomioitaviksi esimerkiksi oheisessa laatikossa mainitut säännökset. Lisäksi Suomen solmimat kansainväliset sopimukset voivat vaikuttaa siihen, mutta merkitys ja velvoittavuus vaihtelevat.

 

Keskeistä palveluvalikoiman määrittelyyn ja sisältöön vaikuttavaa lainsäädäntöä