Palko hyväksyi kokouksessaan suosituksen Tsolbetuksimabi mahalaukun ja ruokatorvimahalaukkurajan adenokarsinooman ensilinjan hoidossa

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko) antoi 28.8.2025 kokouksessaan suosituksen Tsolbetuksimabi mahalaukun ja ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinooman ensilinjan hoidossa, jonka mukaan tsolbetuksimabi ei kuulu kansalliseen palveluvalikoimaan yhdessä fluoropyrimidiiniä ja platinaa sisältävän solusalpaajahoidon kanssa ensilinjan hoidossa aikuispotilailla, joilla on paikallisesti edennyt, leikkaukseen soveltumaton tai metastaattinen HER2-negatiivinen mahalaukun tai ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinooma ja joiden kasvaimet ovat klaudiini (CLDN) 18.2 –positiivisia.

Palkon näkemyksen mukaan Faasi III:n tutkimusnäyttö osoittaa, että verrattuna lumeyhdistelmähoitoa saaneisiin tsolbetuksimabihoidon PFS mediaanit olivat 2,1 kk ja 1,4 kk ja OS mediaanit 2,6 kk ja 2,1 kk, joten tsolbetuksimabin kliinisesti merkittävä vaikutus on vähäinen. Näytön siirrettävyyteen suomalaiseen potilaspopulaatioon liittyy epävarmuutta. Tutkimusnäytön mukaan hoitoon liittyviä haittoja esiintyi pääsääntöisesti enemmän tsolbetuksimabi-hoidossa kuin vertailuryhmässä.

Näyttö tsolbetuksimabin tehosta ja turvallisuudesta perustuu pääosin kahteen faasin III tutkimukseen (SPOTLIGHT ja GLOW) hyväkuntoisilla potilailla. Näissä tutkimuksissa tsolbetuksimabia käytettiin ensi linjan hoitona yhdistettynä platinapohjaisiin solusalpaajayhdistelmiin. SPOTLIGHT-tutkimuksessa ensisijainen tulosmuuttuja PFS-mediaani oli tsolbetuksimabi-hoitohaarassa 11,0 kuukautta ja lumehoitohaarassa 8,9 kuukautta. GLOW-tutkimuksessa PFS-mediaani tsolbetuksimabi-hoitohaarassa oli 8,2 kuukautta ja lumehoitohaarassa 6,8 kuukautta. SPOTLIGHT-tutkimuksessa toissijainen lopputulosmuuttuja OS-mediaani tsolbetuksimabi-hoitohaarassa oli 18,2 kuukautta ja lumehoitohaarassa 15,6 kuukautta. GLOW-tutkimuksessa OS-mediaani tsolbetuksimabi-hoitohaarassa oli 14,3 kuukautta ja lumehoitohaarassa 12,2 kuukautta. Molemmissa tutkimushaaroissa yli 70 % potilaista oli kuollut analyysin ajankohtaan mennessä.

SPOTLIGHT-tutkimuksessa fyysisen toimintakyvyn heikkenemisen mediaani oli tsolbetuksimabi-hoitohaarassa hieman lumehoitoa lyhyempi (10,7 vs. 12,2 kuukautta), mutta yleisen toimintakyvyn heikkenemisen mediaani puolestaan hieman lumehoitoa pidempi (15,4 vs. 11,8 kuukautta). Vatsan alueen kivun lisääntymisen mediaaniaikaa ei ollut saavutettu kummassakaan hoitohaarassa. GLOW-tutkimuksessa mediaaniaika fyysisen toimintakyvyn heikkenemiselle (8,3 vs. 7,9 kuukautta) ja yleisen toimintakyvyn heikkenemiselle (9,7 vs. 7,5 kuukautta) oli tsolbetuksimabi-hoitohaarassa hieman lumehoitoa pidempi. Vatsan alueen kivun lisääntymisen mediaaniaika 25,8 kuukautta saavutettiin ainoastaan lumehoitoryhmässä. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattaessa lähtöhetken mittaustulokset olivat sekä SPOTLIGHT- että GLOW-tutkimuksessa samankaltaisia hoitohaarojen kesken eikä tutkimuksien aikana havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Yhtäläisten elämänlaatumittareiden osalta yhdistetyssä analyysissa elämänlaatu hoitohaaroissa oli samankaltainen. 

Palkon näkemyksen mukaan tsolbetuksimabin yhdistelmähoidon kliininen teho hyväkuntoisilla mahalaukun adenokarsinoomapotilailla jää vähäiseksi. Tuloksen kliininen merkittävyys suomalaisilla potilailla jää epävarmaksi. Kahdessa myyntilupatutkimuksessa oli mukana aasialaisia potilaita 30 % ja 60 %. Aasialaisen väestön mahalaukun syövät poikkeavat länsimaalaisista etiologisilta tekijöiltään, esiintyvyydeltään iän suhteen, diagnoosivaiheen levinneisyydeltään, histopatologisilta ominaisuuksiltaan ja hoitoisuudeltaan.

Tsolbetuksimabin turvallisuuspopulaatio perustuu kahden faasin III myyntilupatutkimuksen potilaisiin, jotka saivat vähintään yhden annoksen tsolbetuksimabin yhdistelmähoitoa valmisteyhteenvedon mukaisella annostuksella. Turvallisuustiedot perustuvat edellä käsiteltyjä tehotietoja aiempaan analyysiajankohtaan. Lähes kaikilla turvallisuuspopulaation potilaista havaittiin vähintään yksi haittatapahtuma ja noin puolella vakava haittatapahtuma. Yleisimmät haittatapahtumat olivat pahoinvointi (75,8 % tsolbetuksimabia saaneilla vs. 55,8 % lumehoitoa saaneilla), oksentelu (66,8 % vs. 33,4 %), vähentynyt ruokahalu (44,3 % vs. 33,6 %), sekä anemia ja ripuli, joita esiintyi saman verran molemmissa hoitoryhmissä. Yleisimmät vaikeat tai henkeä uhkaavat haittatapahtumat (vähintään haitta-astetta 3 olevat haittatapahtumat) olivat oksentelu (14,3 % vs. 4,7 %) ja pahoinvointi (12,6 % vs. 4,6 %), sekä neutropenia, neutrofiilimäärän väheneminen ja anemia, joita esiintyi saman verran molemmissa hoitoryhmissä.

Arvioitavan lääkeaineen pysyvään keskeyttämiseen johtanut haittatapahtuma liittyi hoitoon 10,5 %:lla tsolbetuksimabia saaneista ja 3,2 %:lla lumelääkettä saaneista. Tyypillisimmät arvioitavan lääkeaineen pysyvään keskeytykseen liittyvät haittatapahtumat olivat pahoinvointi ja oksentelu. 

Jonkin yhdistelmähoidon lääkeaineen tilapäiseen keskeyttämiseen haittatapahtuma johti yli puolella potilaista (76,7 % tsolbetuksimabia saaneilla vs. 53,9 % lumehoitoa saaneilla). Arvioitavan lääkeaineen tilapäiseen keskeytykseen haittatapahtuma johti tsolbetuksimabia saaneilla lumelääkettä useammin (65,3 % vs. 34,5 %) ja syy liittyi tsolbetuksimabiin suuressa osassa tapauksia (53,3 % vs. 18,0 %). Tyypillinen tsolbetuksimabi-hoidon tilapäiseen keskeytykseen johtanut syy oli maha-suolikanavan oireisto (40,0 % vs. 2,7 %). 

Hoidon aikana ilmenneiden kuolemaan johtaneiden haittatapahtumien esiintyvyys oli samankaltainen tsolbetuksimabi- ja lumeryhmissä. Yleisin kuolemaan johtanut haittatapahtuma oli pahanlaatuisen kasvaimen eteneminen, jota ilmeni hieman enemmän lumeryhmän potilailla (3,0 % vs. 4,7 %). Muiden kuolemaan johtaneiden haittatapahtumien esiintyvyys oli alle 1 % luokkaa.

Ennalta määriteltyjä keskeisimpiä mielenkiinnon kohteina olleita haittatapahtumia olivat pahoinvointi (75,8 % kaikilla tsolbetuksimabia saaneilla vs. 55,8 % lumehoitoa saaneilla), oksentelu (67,0 % vs. 33,8 %), infuusioon liittyvät reaktiot (40,3 % vs. 11,0 %), sekä alavatsan kipu, yliherkkyysreaktiot, anemia ja neutropenia, joita esiintyi saman verran molemmissa hoitoryhmissä. Muita haittatapahtumia ilmeni samankaltaisesti tsolbetuksimabi- ja lumeryhmässä.

Palkon näkemyksen mukaan tsolbetuksimabi-hoitoon liittyviä haittoja esiintyi pääsääntöisesti enemmän kuin vertailuryhmässä. Haitoista erityisesti voimakas pahoinvointi ja oksentelu johtivat usein tsolbetuksimabi-hoidon keskeytymiseen. Valmisteyhteenvetoa ja hoitokäytäntöä on muokattu siten, että lääkehoidolla (antiemeeteillä ja steroideilla) voidaan vähentää näitä ruoansulatuskanavan haittoja.

Myyntiluvan haltija vertaili tsolbetuksimabia epäsuorasti kahteen PD-(L)1-estäjään, nivolumabiin ja pembrolitsumabiin, joiden käyttö yhdessä solusalpaajahoidon kanssa on nykyhoitokäytännön mukaisin vertailuhoito. Vertailu perustui oletukseen tutkimuksissa käytettyjen solusalpaajahoitojen samankaltaisuudesta. Myyntiluvan haltijan tulosten perusteella tsolbetuksimabin ja PD-(L)1-estäjien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Myöskään korkeamman CPS-arvon potilailla ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Esitettyjen epäsuorien vertailujen perusteella tsolbetuksimabi ja vertailussa tarkastellut PD-(L)1-estäjät oletettiin teholtaan samankaltaisiksi. Potilaiden kaltaistamiseen liittyy epävarmuutta tutkimusten riittävän kliinisen ja menetelmällisen samankaltaisuuden osalta. 

Myyntiluvan haltijan perusanalyysissä tsolbetuksimabi näyttäytyy tulosten perusteella kustannuksia säästävänä suhteessa pembrolitsumabiin ja puolestaan nivolumabiin verrattuna kustannuksia lisäävänä hoitovaihtoehtona. Fimean näkemyksen mukaan tässä analyysissa on useita epävarmuutta aiheuttavaa tekijää kuten suhteellisen annosintensiteetin huomioiminen vain tsolbetuksimabilla, hoidettavan potilaan kehon pinta-alan huomioiminen, sekä vertailuhoitojen hoidon kestojen olettaminen samanpituisiksi.

Fimean perusanalyysin mukaan listahinnoin laskettuna tsolbetuksimabin kustannukset olisivat noin 21 000 euroa kalliimmat kuin nivolumabin kustannukset ja noin 28 000 euroa edullisemmat kuin pembrolitsumabin kustannukset.

Budjettivaikutuksessa on arvioitu, että osalle potilaista tsolbetuksimabin todellinen hoitovaihtoehto olisi pembrolitsumabin ja nivolumabin sijasta pelkkä solusalpaajahoito. Budjettivaikutuksen epävarmuus liittyykin erityisesti vertailuvalmisteiden tuleviin markkinaosuuksiin tässä käyttöindikaatiossa ja siihen, mitä hoitoja tsolbetuksimabi tulisi todellisuudessa korvaamaan.

Linkki suositussivulle.

Lisätietoja antaa erityisasiantuntija Outi Salminen [email protected] tai 0295 163 448.

Palko toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä ja sen tehtävänä on antaa suosituksia terveydenhuollon menetelmien kuulumisesta julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon. Lisätietoja terveydenhuollon palveluvalikoimasta voit lukea Palkon kotisivuilta www.palveluvalikoima.fi