Tiedolla vai tiedotonta johtamista?

Terveydenhuollossa on kolme ydinprosessia: diagnostiikka/hoito/hoiva (DHH), opetus ja tutkimus. Kaksi jälkimmäistä jäivät valitettavan taka-alalle keskusteluissa kaatuneesta soteuudistuksesta. Tulevaisuuksien kannalta sekä tutkimus että opetus ovat kuitenkin aivan keskeisiä! Tutkimus tuottaa uutta tietoa sekä johtamisen, että terveyspoliittisen, että kliinisen päätöksenteon pohjaksi. Opetus tuottaa uusia osaavia ja tietoa soveltavia ammattilaisia sekä jatkuvaa ammatillista koulutusta ja kehittymistä. Pelkkään DHH -prosessiin panostaminen vaarantaa uudistumisen ja tulevaisuudet.

Terveydenhuolto on siis ennen kaikkea tietobisnestä. Tarvittava tieto voidaan luokitella vaikkapa kahteen isoon koriin, tarvitaan sekä yleistettävää tietoa että täsmätietoa. Tarvitaan kolmenlaista yleistettävää tietoa: ensinnäkin sitä tutkimustietoa tai evidenssiä, näyttöä. Toiseksi luotettavaa tietoa siitä, miten järjestelmä suoriutuu ja pääsee tavoitteisiinsa, tilastotietoa. Ja kolmanneksi kokemustietoa, tietoa erehdyksistä ja virheistä. Täsmätietoa tarvitaan juuri tästä yksittäisestä potilaasta, tai väestöstä, ja juuri tästä terveydenhuollon yksiköstä.

Tiedolla johtaminen onkin päivän sanayhdistelmä. Käsikirjoja ja oppaita löytyy joukko, esimerkiksi valtioneuvoston, Sitran, Kunta-IT:n ja Kuntaliiton sivuilta; google-osumia (”tiedolla johtaminen”) osuu lähes 67 000. Jotta tiedolla voidaan johtaa, tarvitaan tietoa ja sitähän on internet pullollaan. Lisäksi tarjolla on asiantuntijoita joka lähtöön, kaiken maailman dosenttien (ja professorien) lisäksi niitä itseoppineita. Tiedolla johtamisen tueksi terveyspalvelujärjestelmässä kaivataan sopivaan muotoon koostettua ja hyvin saatavilla olevaa indikaattoritietoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos onkin valtakunnan rekisteriviranomaisena tätä koostamassa ja kehittelemässä. Pakko toivoa, että vihdoin saadaan tämä pitkään tiedetty tarve tyydytettyä. Tarkkaan on mietittävä, mitkä indikaattorit otetaan käyttöön: vanha totuus on, että sitä sitten saa, mitä mittaa. Tämän toteaa myös professori Jerry Z. Muller kirjaansa (Tyranny of Metrics) perustuvalla videolla.

Palveluvalikoimaneuvosto (PALKO) on terveydenhuollon toimija, joka kokoaa tutkimustietoa ja antaa (valitettavasti vain) suosituksia, tarkoituksena ohjata ja johtaa tiedolla. Muita tunnettuja ovat Käypä hoito, Finohtan ’perillinen’ FINCCHTA Oulussa sekä Fimea ja THL. PALKO suosittelee, mitä menetelmiä Suomen palveluvalikoimaan olisi otettava ja millä ehdoilla. Suositus on kuitenkin vain suositus, jonka ohjausvaikutus on heikko, jos siihen ei sitouduta.

Vaalit lähestyvät ja ilahduttavasti tutkitun tiedon käyttöä päätöksenteossa näyttää korostavan kovinkin moni eduskuntavaaliehdokas. Tiedon käytön puolesta myös lobataan niin kirjoilla kuin yrittämällä suoraan vaikuttaa hallitusohjelmaan. On todella toivottavaa, että tämä kaikki vaalien jälkeen kääntyy käytännöksi. Käytännöksi myös niin, että soteuudistuksen alkavalla tuotantokaudella tutkimus ja opetus ovat ainakin lähempänä keskiötä. Ja niin, että esimerkiksi palveluntuottajien vertailu, vertailukehittäminen ja tiedolla johtaminen varmasti helpottuvat yhä parempien tilastojen myötä. Selvää on, että tulevallakin hallituskaudella johdetaan, tehdään terveyspoliittisia ja kliinisiä päätöksiä epävarmuuden vallitessa ja todennäköisyyksiä arvioiden, arvoja ja resursseja punniten.

Minna Kaila, terveydenhuollon hallinnon professori, Palveluvalikoimaneuvoston varajäsen