Tsolbetuksimabi mahalaukun tai ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinooman hoidossa - suositusluonnos kommentoitavana
Palkon neuvosto hyväksyi kokouksessaan 11.6.2025 kommentoitavaksi suosituksen ”Tsolbetuksimabi mahalaukun tai ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinooman hoidossa”. Suositusluonnoksen mukaan tsolbetuksimabi ei kuulu kansalliseen palveluvalikoimaan yhdessä fluoropyrimidiiniä ja platinaa sisältävän solusalpaajahoidon kanssa ensilinjan hoidossa aikuispotilailla, joilla on paikallisesti edennyt, leikkaukseen soveltumaton tai metastaattinen HER2-negatiivinen mahalaukun tai ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinooma ja joiden kasvaimet ovat klaudiini (CLDN) 18.2 –positiivisia. Suositusluonnos on kommentoitavana otakantaa.fi – palvelussa 1.8.2025 saakka.
Tsolbetuksimabi ei kuulu kansalliseen palveluvalikoimaan yhdessä fluoropyrimidiiniä ja platinaa sisältävän solusalpaajahoidon kanssa ensilinjan hoidossa aikuispotilailla, joilla on paikallisesti edennyt, leikkaukseen soveltumaton tai metastaattinen HER2-negatiivinen mahalaukun tai ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinooma ja joiden kasvaimet ovat klaudiini (CLDN) 18.2 –positiivisia.
Palkon näkemyksen mukaan näyttöön tsolbetuksimabin yhdistelmähoidon tehosta hyväkuntoisilla adenokarsinoomapotilailla liittyy epävarmuutta verrattuna lumeyhdistelmähoitoa saaneisiin. Myyntilupatutkimuksissa oli mukana aasialaisia potilaita, joiden syöpästatus poikkeaa suomalaisesta potilaspopulaatiosta. Tehon kliininen merkittävyys suomalaisilla potilailla jää epävarmaksi.
Palkon näkemyksen mukaan tsolbetuksimabi-hoitoon liittyviä haittoja esiintyi pääsääntöisesti enemmän kuin vertailuryhmässä. Haitoista erityisesti voimakas pahoinvointi ja oksentelu johtivat usein tsolbetuksimabihoidon keskeytymiseen.
Tsolbetuksimabi on tarkoitettu yhdessä fluoropyrimidiiniä ja platinaa sisältävän solusalpaajahoidon kanssa ensilinjan hoitoon aikuispotilailla, joilla on paikallisesti edennyt, leikkaukseen soveltumaton tai metastaattinen HER2-negatiivinen mahalaukun tai ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinooma ja joiden kasvaimet ovat klaudiini (CLDN) 18.2 –positiivisia. Tsolbetuksimabi on kimeerinen monoklonaalinen vasta-aine, jonka vaikutus kohdistuu pääosin mahalaukun pintasolukossa ilmentyvään CLDN18.2-molekyyliin.
Näyttö tsolbetuksimabin tehosta ja turvallisuudesta perustuu pääosin kahteen faasin III tutkimukseen (SPOTLIGHT ja GLOW). Näissä tutkimuksissa tsolbetuksimabia käytettiin ensi linjan hoitona yhdistettynä platinapohjaisiin solusalpaajayhdistelmiin. SPOTLIGHT-tutkimuksessa ensisijainen tulosmuuttuja PFS-mediaani oli tsolbetuksimabi-hoitohaarassa 11,0 kuukautta ja lumehoitohaarassa 8,9 kuukautta. PFS-mediaanien ero oli tilastollisesti merkitsevä. GLOW-tutkimuksessa PFS-mediaani tsolbetuksimabi-hoitohaarassa oli 8,2 kuukautta ja lumehoitohaarassa 6,8 kuukautta. PFS-mediaanien ero oli tilastollisesti merkitsevä.
SPOTLIGHT-tutkimuksessa toissijainen lopputulosmuuttuja OS-mediaani tsolbetuksimabi-hoitohaarassa oli 18,2 kuukautta ja lumehoitohaarassa 15,6 kuukautta. OS-mediaanien ero oli tilastollisesti merkitsevä. GLOW-tutkimuksessa OS-mediaani tsolbetuksimabi-hoitohaarassa oli 14,3 kuukautta ja lumehoitohaarassa 12,2 kuukautta. OS-mediaanien ero oli tilastollisesti merkitsevä. Molemmissa tutkimushaaroissa yli 70 % potilaista oli kuollut analyysin ajankohtaan mennessä.
Palkon näkemyksen mukaan tsolbetuksimabin yhdistelmähoidon teho hyväkuntoisilla mahalaukun adenokarsinoomapotilailla näyttäisi olevan jonkin verran parempi kuin lumeyhdistelmähoitoa saaneilla. Tuloksen kliininen merkittävyys suomalaisilla potilailla jää epävarmaksi. Kahdessa myyntilupatutkimuksessa oli mukana aasialaisia potilaita 30 % ja 60 %. On hyvin tunnettua, että aasialaisen väestön mahalaukun syövät poikkeavat länsimaalaisista etiologisilta tekijöiltään, esiintyvyydeltään iän suhteen, diagnoosivaiheen levinneisyydeltään, histopatologisilta ominaisuuksiltaan ja hoitoisuudeltaan.
Palkon näkemyksen mukaan tsolbetuksimabi-hoitoon liittyviä haittoja esiintyi pääsääntöisesti enemmän kuin vertailuryhmässä. Haitoista erityisesti voimakas pahoinvointi ja oksentelu johtivat usein tsolbetuksimabihoidon keskeytymiseen.
Myyntiluvan haltija vertaili tsolbetuksimabia epäsuorasti kahteen PD-(L)1-estäjään, nivolumabiin ja pembrolitsumabiin, joiden käyttö yhdessä solusalpaajahoidon kanssa on nykyhoitokäytännön mukaisin vertailuhoito. Vertailu perustui oletukseen tutkimuksissa käytettyjen solusalpaajahoitojen samankaltaisuudesta. Vertailu toteutettiin tärkeimmille lopputulosmuuttujille, PFS:lle ja OS:lle. Myyntiluvan haltijan tulosten perusteella tsolbetuksimabin ja PD-(L)1-estäjien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Myöskään korkeamman CPS-arvon potilailla ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Esitettyjen epäsuorien vertailujen perusteella tsolbetuksimabi ja vertailussa tarkastellut PD-(L)1-estäjät oletettiin teholtaan samankaltaisiksi. Keskeinen vertailuihin liittyvä epävarmuus koskee oletusta käytettyjen solusalpaajahoitojen samankaltaisuudesta. Kaikki vertaillut solusalpaajahoidot olivat platinapohjaisia yhdistelmähoitoja, joiden koostumukset kuitenkin vaihtelivat ja joiden toimintamekanismit poikkesivat toisistaan. Potilaiden kaltaistamiseen liittyy epävarmuutta tutkimusten riittävän kliinisen ja menetelmällisen samankaltaisuuden osalta.
Kustannusten arviointi perustuu myyntiluvan haltijan Fimealle toimittamaan kustannusten minimointianalyysimalliin, jossa tsolbetuksimabi-hoitoa verrataan nivolumabi- ja pembrolitsumabi-hoitoon. Kustannusten minimointianalyysissä oletetaan, että arvioitava hoito ja vertailuhoito ovat yhtä vaikuttavia ja haittatapahtumiltaan samankaltaisia eikä kumpikaan hoito aiheuta toisesta merkittävästi poikkeavia vaikutuksia.
Myyntiluvan haltijan perusanalyysissä tsolbetuksimabi näyttäytyy tulosten perusteella kustannuksia säästävänä suhteessa pembrolitsumabiin ja puolestaan nivolumabiin verrattuna kustannuksia lisäävänä hoitovaihtoehtona. Fimean näkemyksen mukaan tässä analyysissa on useita epävarmuutta aiheuttavaa tekijää kuten suhteellisen annosintensiteetin huomioiminen vain tsolbetuksimabilla, hoidettavan potilaan kehon pinta-alan huomioiminen, sekä vertailuhoitojen hoidon kestojen olettaminen samanpituisiksi.
Fimean perusanalyysin mukaan listahinnoin laskettuna tsolbetuksimabin kustannukset olisivat noin 21 000 euroa kalliimmat kuin nivolumabin kustannukset ja noin 28 000 euroa edullisemmat kuin pembrolitsumabin kustannukset.
Myyntiluvan haltijan esittämiä budjettivaikutuksen laskelmia ei ole pyöristetty potilaan tarkkuudelle, vaan ne tulevat suorana laskelmana arvioiduista hoitokustannuksista ja markkinaosuudesta. Budjettivaikutuksessa on myös arvioitu, että osalle potilaista tsolbetuksimabin todellinen hoitovaihtoehto olisi pembrolitsumabin ja nivolumabin sijasta pelkkä solusalpaajahoito. Budjettivaikutuksen epävarmuus liittyykin erityisesti vertailuvalmisteiden tuleviin markkinaosuuksiin tässä käyttöindikaatiossa ja siihen, mitä hoitoja tsolbetuksimabi tulisi todellisuudessa korvaamaan.
Palkon suositusluonnos on kommentoivana otakantaa.fi-palvelussa 1.8.2025 saakka. Palko hyväksyy lopullisen suosituksen syyskuussa 2025.
Linkki Palkon otakantaa.fi-sivulle.
Lisätietoja antaa erityisasiantuntija Outi Salminen 4.7.2025 saakka, [email protected] tai 0295 163 448.
Palko toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä ja sen tehtävänä on antaa suosituksia terveydenhuollon menetelmien kuulumisesta julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon. Lisätietoja terveydenhuollon palveluvalikoimasta voit lukea PALKOn kotisivuilta www.palveluvalikoima.fi.
