Vaihtoehtoiskustannukset reaalimaailmassa

Julkaisuajankohta 12.3.2019 13.54
Kolumni

Toimiessani vielä kliinisessä työssä sain ulkomaiselta terapeutilta pyynnön tavata perhe, jonka lapsen terapiasta hän vastasi. Terapeutti toivoi, että kertoisin vanhemmille rehellisesti lapsen tilanteen ja kuntoutuksen tavoitteen. Vanhemmat toisivat mukanaan taustatiedot ja yhteenvedon saadusta kuntoutuksesta sekä lapsen edistymisestä. Terapeutti myös kertoi, että perheellä on useampi kouluikäinen lapsi.

Vanhemmilla oli mukanaan alle 2 vuotias lapsi, jolla oli hyvin vaikea monimuotoinen liikuntavamma. Kävin läpi lapsen sairaushistorian vanhempien kanssa, tutkin lapsen ja pyysin vanhempia kertomaan, miksi he halusivat tavata minua. Vanhemmat kertoivat, että heidän kotimaansa lääkärit eivät olleet halunneet puhua lapsen toimintakyvyn ennusteesta. Lapselle oli tehty erittäin haasteellinen hoitosuunnitelma, jota perhe oli kuuliaisesti noudattanut. Perhe oli käyttänyt kaikki taloudelliset ja henkiset voimavaransa lapsen hoitoon ja kuntoutukseen sillä oletuksella, että lapsen kehitysennuste on normaali. Tämä oli johtanut tilanteeseen, jossa perheen muiden lasten koulunkäyntiä ei pystytty enää tukemaan ja heidän jatko-opintoihinsa varatut rahat oli jo osin käytetty. 

Maailmaan mahtuu monta sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestelmää ja saamme olla kiitollisia siitä, että Suomessa perheet eivät joudu vastaavaan tilanteeseen. Tapausesimerkissä muiden lasten terveys ei ollut suoraan uhattuna. Mutta mitä, jos vanhemmat olisivat joutunut miettimään toisen lapsen astma- tai diabeteslääkkeiden hintaa? Kansalliset terveydenhuoltojärjestelmät joutuvat joka päivä tekemään konkreettisia valintoja eri ryhmien terveyden välillä, vaihtoehtoiskustannusten haaste on palvelujen järjestäjien arkipäivää. Kun rahat ja resurssit voi käyttää vain kerran, on jonkun terveyshyöty toisen terveyshyödyn saavuttamatta jättäminen. Luja usko uusimpiin innovaatioihin voi ohjata resurssit toimintaan, joissa vaikuttavuus on epävarmaa ja kohdentuu vain harvalle. Huomaamatta isojen potilasryhmien palveluiden taso voi heikentyä. Uhan alla ovat esimerkiksi sekundaaripreventio, kroonisen kivun hoito, mielenterveyspotilaat, vanhusten hoito sekä saattohoito.

Palveluvalikoiman määrittelemisessä on terveydenhuoltolain 78a §:n 1 momentin mukaan otettava huomioon eettiset ja terveydenhuollon organisointiin liittyvät näkökohdat. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että julkisin varoin rahoitetun terveydenhuollon toiminta rakentuu yhteiskunnassa hyväksytyille arvoille, muun muassa ihmisarvoisen kohtelun periaatteelle. Käytettävissä olevat voimavarat pyritään jakamaan oikeudenmukaisesti terveydenhuoltopalveluja tarvitsevien kesken. Erityisesti kalliiden uusien menetelmien käyttöönottoa arvioidaan myös yhteiskunnan ja terveydenhuoltojärjestelmän käytettävissä olevien taloudellisten voimavarojen kannalta.  

Julkisesti rahoitetussa terveydenhuollossa päätöksenteon tulee perustua samoihin arviointiperiaatteisiin kaikkien menetelmien kohdalla. Mitä lähempänä potilasta päätöksenteko on, sitä vaikeampi on huomioida kokonaisuus ja ymmärtää, että vaihtoehtoiskustannukset edellyttävät jonkin muun toiminnan vähentämistä. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että terveydenhuollon menetelmien käyttöönotosta päätettäisiin yhtenäisin perustein ja resurssien rajallisuus ymmärtäen. Vain silloin on mahdollista varmistaa, että vaihtoehtoiskustannukset eivät syö väestön terveyshyötyä.

Pääsihteeri Ilona Autti-Rämö