Valoktokogeeniroksaparvoveekki (BMN 270) vaikean A-hemofilian hoidossa - Suositusluonnos kommentoitavana
Palko hyväksyi kokouksessaan 7.5.2024 kommentoitavaksi suositusluonnoksen ” Valoktokogeeniroksaparvoveekki (BMN 270) vaikean A-hemofilian hoidossa”. Luonnoksen mukaan geeniterapiavalmiste valoktokogeeniroksaparvoveekki ei kuuluisi terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Suositusluonnos on kommentoitavana otakantaa.fi – palvelussa 11.6.2024 saakka.
Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko) hyväksyi kokouksessaan 7.5.2024 suositusluonnoksen, jonka mukaan geeniterapiavalmiste valoktokogeeniroksaparvoveekki eli BMN 270 ei kuuluisi kansalliseen palveluvalikoimaan vaikean A-hemofilian hoidossa aikuisilla, joilla ei ole aiemmin ollut tekijän VIII inhibiittoreita tai havaittavia vasta-aineita adenoassioidun viruksen serotyypille 5 (AAV5).
Palkon näkemyksen mukaan BMN 270 on uudenlainen hoitomuoto, jonka pitkän aikavälin vaikutuksista ei toistaiseksi ole riittävästi tietoa. Kertaluonteisena hoitona BMN 270 on varsin kallis ja esitettyyn kustannusvaikuttavuusanalyysiin liittyy huomattavaa epävarmuutta erityisesti hoidon vaikutuksen keston osalta.
A-hemofilia on perinnöllinen verenvuotohäiriö, jossa veren hyytymistekijä VIII:n (FVIII) toiminta on vajaata tai se puuttuu. Geeniterapiahoidoissa yksi annostelu voi mahdollistaa potilaalle vuosia kestävän FVIII-aktiivisuustasoa nostavan vasteen, mutta niiden pitkäaikaisesta kestosta ja haitoista ei kuitenkaan ole vielä tarkkaa tutkittua tietoa.
BMN 270 on vaikeaan A-hemofiliaan kehitetty geeniterapiahoito ja näyttö sen tehosta, vasteen kestosta ja turvallisuudesta perustuu pääosin faasin III avoimeen yksihaaraiseen GENEr8-1-monikeskustutkimukseen. Supportiivista lisänäyttöä saadaan faasin I/II avoimesta 270-201-annoseskalaatiotutkimuksesta.
GENEr8-1-tutkimuksessa vuoden kuluttua BMN 270-annoksesta hoitoaiepopulaation FVIII-aktiivisuuden mediaani oli 23,92 IU/dl ja toisena seurantavuotena vastaava arvo oli 11,65 IU/dl. Kolmantena vuonna FVIII-aktiivisuuden mediaani oli 8,4 IU/dl.
GENEr8-1-tutkimuksessa aiemmasta tutkimuksesta jatkavilla potilailla (n = 112) BMN 270-hoito laski hoidettujen verenvuotojen vuosittaista määrää lähtötilanteen keskimääräisestä 4,83 vuotojaksosta 0,78 vuotojaksoon ensimmäisen seurantavuoden ja 0,75 vuotojaksoon toisen seurantavuoden jälkeen. Vuosien 2 ja 3 tiedonkeruun katkaisun välillä hoidettujen verenvuotojen vähennys oli 79,6 %. Eksogeenisen FVIII-korvaushoidon käytössä havaittiin aiemmasta tutkimuksesta jatkavilla potilailla 98,6 %:n vähennys ensimmäisen vuoden jälkeen ja 98,2 %:n vähennys toisen vuoden jälkeen lähtötilanteeseen verrattuna. 42,9 %:lla potilaista kirjattiin vähintään yksi FVIII-korvaushoidon käyttötapaus vuosien 2 ja 3 aineistokatkaisujen välillä.
Epäsuorien vertailujen avulla BMN 270-annoksen jälkeisiä verenvuotojaksoja verrattiin FVIII-korvaushoidon ja emisitsumabin vastaaviin tuloksiin. FVIII-vertailussa verenvuotojen vuosittaisten määrien erot olivat verrattavissa GENEr8-1-tutkimuksesta saatuihin tuloksiin. BMN 270-hoidolla oli myös emisitsumabiin verrattuna keskimääräisesti alhaisempi määrä verenvuotojaksoja niin hoidettujen verenvuotojen, kaikkien verenvuotojen kuin nivelvuotojenkin osalta.
Kaikki GENEr8-1- ja 270-201-tutkimusten potilaat kokivat vähintään yhden haittatapahtuman ensimmäisen tutkimusvuoden aikana. Merkittävimmäksi havaituksi riskiksi tunnistettiin BMN 270-hoidon jälkeiset maksahaitat, jotka edellyttävät kortikosteroidihoitoa.
Myyntiluvan haltijan kustannusvaikuttavuusanalyysissä BMN 270 -hoito dominoi ICER-arvossa sekä säännölliseen FVIII-korvaushoitoa lyhyellä (SHLpro) ja pidennetyllä (EHLpro) puoliintumisajalla että emisitsumabia. Tuloksiin liittyy kuitenkin epävarmuutta erityisesti BMN 270-hoidon vasteen keston osalta, sillä kustannusvaikuttavuustulos perustuu oleellisesti vasteen keston ekstrapolointiin.
Myyntiluvan haltija arvioi, että Suomen 379 A-hemofiliapotilaasta 46 olisi soveltuvia BMN 270-hoitoon ja heistä yhteensä 25 hoidettaisiin ensimmäisen viiden vuoden kuluessa. Fimea pitää myyntiluvan haltijan arviota noin 46 soveltuvasta potilaasta oikean suuntaisena perustuen Kelan lääkekorvausaineistoihin.
BMN 270-hoidon lääkekustannukset ovat huomattavasti SHLpro-, EHLpro- ja emisitsumabi-hoitojen potilaskohtaisia vuositasoja korkeammat. BMN 270-hoidon kustannukset aiheutuvat välittömästi hoidon alussa kertaluonteisen investoinnin muodossa, kun taas säännöllisen A-hemofiliahoitojen kustannukset kertyvät ajan kuluessa. Hoidon vaikutuksen keston ollessa epävarma myös pitkän aikavälin budjettivaikutus jää epävarmaksi. Huomattavaa on, että mahdolliset tulevat säästöt kohdentuvat lääkekorvauskustannuksiin, mutta geeniterapia kustannettaisiin erikoissairaanhoidossa.
Palkon suositusluonnos on kommentoivana otakantaa.fi-palvelussa 11.6.2024 saakka. Palko pyrkii hyväksymään lopullisen suosituksen elokuussa 2024.
Linkki Palkon otakantaa.fi-sivulle https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/62/.
Lisätietoja antaa erityisasiantuntija Outi Salminen, [email protected] tai 0295 163 448.
Palko toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä ja sen tehtävänä on antaa suosituksia terveydenhuollon menetelmien kuulumisesta julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon. Lisätietoja terveydenhuollon palveluvalikoimasta voit lukea Palkon kotisivuilta www.palveluvalikoima.fi
