Suositukset - mitä niiden jälkeen tapahtuu?

26.3.2020 13.02
Kolumni

Palveluvalikoimaneuvoston suositusten laadinta tehdään ammattimaisesti perustuen kattavaan kirjallisuushakuun. Haun tulosten perusteella asiantuntijat kirjoittavat suosituksen, joka hyväksytään vasta perusteellisen arvioinnin jälkeen..Laadinta tapahtuu eri alojen asiantuntijoiden yhteistyönä ja on siksi luotettava.

Palveluvalikoimaneuvoston suositusten laadinta tehdään ammattimaisesti perustuen kattavaan kirjallisuushakuun. Haun tulosten perusteella asiantuntijat kirjoittavat suosituksen, joka hyväksytään vasta perusteellisen arvioinnin jälkeen. Suositusten laadinnan käsittelyprosessin kuvaus löytyy neuvoston verkkosivuilta: https://palveluvalikoima.fi/palkon-kasittelyprosessi1. Laadinta tapahtuu eri alojen asiantuntijoiden yhteistyönä ja on siksi luotettava.

Kun suositus on hyväksytty, se julkaistaan Palveluvalikoimaneuvoston verkkosivuilla. Sen lisäksi se lähetetään sairaanhoitopiirien johtajaylilääkäreille ja lisäksi yliopistollisten sairaaloiden arviointiylilääkäreille.  Tieto päätöksen valmistumisesta menee myös mm. suosituksen noudattamisen kannalta tärkeille erikoisalayhdistyksille ja niille potilasjärjestöille, joiden jäsenistöä suositukset koskevat.

Mitä sen jälkeen suosituksille tapahtuu, ei ole tarkasti tiedossa. Suositusten noudattamisesta ja käyttöön ottamisesta ei ole seurantajärjestelmää, ainakaan vielä. Ei ole tietoa kuinka hyvin tai huonosti Palkon suositukset tunnetaan. Suositusten vaikutuksesta hoitokäytäntöihin ei ole järjestelmällistä tietoa. Ei ole vertailutietoa sairaanhoitopiirien, ei perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon hoitokäytännöistä.

Lääkärit ovat avainasemassa tutkimus ja hoitomenetelmien käyttöön ottamisessa, koska he vastaavat niistä. Terveystieteellisen tiedon nopea ja määrällisesti valtava lisääntyminen aiheuttaa sen, että yksittäisen ammattilaisen on mahdoton tuntea edes oman erikoisalansa kehitystä täysin, saatikka punnita yksittäisten tutkimusten luotettavuutta tai puutteita. Tieteellisiä julkaisuja ja julkaisufoorumeita tulee jatkuvasti lisää, tietotulvassa on merkittävää ja vähemmän merkittävää tietoa. Tätä tietotulvaa seulotaan ja arvioidaan, jonka perusteella laaditaan kirjallisuuskatsauksia, meta-analyysejä, näytönastekatsauksia, suosituksia, hoitoketjuja ja -protokollia. Kaikkia näitäkin on tarjolla runsaasti, mukaan luettuna myös Palveluvalikoimaneuvoston suositukset.

Erilaisia suosituksia on paljon. Parhaiten tunnettuja lienevät erikoisalayhdistysten tuella laaditut Duodecimin toimittamat Käypä Hoito -suositukset ja STM:n 'Yhtenäiset kiireettömän hoidon kriteerit' ja 'Yhtenäiset päivystyshoidon perusteet'. Alueelliset hoitoketjut voivat olla sairaanhoitopiirikohtaisesti tunnettuja, koska kunkin alueen omat asiantuntijat ovat niitä laatineet. Nämä esimerkkeinä olemassa olevista suosituksista, niitä on paljon enemmän. On vaativaa, että terveydenhuollon ammattilaiset pysyisivät tietoisina lukuisista kansainvälisistä, kansallisista ja alueellisista suosituksista ja niistä käyttäisivät toiminnassaan parhaita.

Palkon suosituksille on ominaista, että niissä huomioidaan suomalaisten yhdenvertainen mahdollisuus saada hoitoa asuinpaikkakunnasta riippumatta. Niissä huomioidaan myös hoidosta aiheutuvat kustannukset, jotka lisääntyvät erityisesti lääkehoidoissa enemmän kuin julkisen terveydenhuollon taloudelliset edellytykset mahdollistavat. Hoidon terveystieteellisen vaikuttavuuden lisäksi Palkon suositukset pyrkivät siihen, että rajallisilla resursseilla saadaan mahdollisimman hyvä ja kattava terveyshyöty. Jokainen hoitoratkaisu pitää sisällään vaihtoehtoiskustannuksen: mitä tällä rahalla voisi saada aikaan toisin käytettynä?

Miten voisimme edistää sitä, että Palkon suositukset olisivat nykyistä paremmin tunnettuja? Suosituksen soveltamisen edellytys on, että tiedetään suosituksen olevan olemassa. Tätä on koetettava parantaa yhteydenpidolla sairaanhoitopiirien johtajaylilääkäreihin, he saavat suositukset sähköpostiinsa. Sähköpostilaatikosta suosituksen pitäisi kulkea eteenpäin niiden erikoisalojen ylilääkäreille, joita suositus koskee. Vaikka koulutusta pidetään heikkona menetelmänä suositusten käyttöön ottamisessa, ehdotan, että suositukset käsitellään erikoisalojen lääkärimeetingeissä ja niillä foorumeilla missä sovitaan joko sairaala- tai osastokohtaisesta toiminnasta tai hoitoketjujen alueellisista käytännöistä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken.

Lääkehoitoa koskevat suositukset pitäisi käsitellä sairaaloiden lääketyöryhmissä, joissa päätetään lääkkeiden käyttöön ottamisesta tai kokeilukäytöstä. Lääkehankinnoissa pitäisi olla selvää, että jos joku lääkehoito ei kuulu Palkon suosituksen mukaan julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon maassamme, tätä lääkettä ei huomioida lääkekilpailutusten yhteydessä, eikä sitä käytetä.

Suositusten päätyminen hoitokäytännöksi ei ole helppo tehtävä, mutta siihen pyrkiminen on vaivan arvoinen. Suositukset sairaaloiden, erikoisalojen ja koko terveydenhuollon foorumeille keskusteltavaksi ja tiedon lisäämiseksi.

Kari-Matti Hiltunen

lääkintöneuvos, PALKOn neuvoston jäsen