Huumeriippuvuudet ovat vakava sairaus

Huumeiden käyttöön liittyy vakavien infektioiden ja myrkytystilojen riski ja huumeriippuvuus lisää merkittävästi kuolleisuutta sekä lyhentää elinikää. Huumeriippuvuus voi lisäksi johtaa merkittäviin psykososiaalisiin ongelmiin ja syrjäytymisen kierteeseen (mm. työttömyys, asunnottomuus, toimeentulovaikeudet), vakaviin haittoihin läheisille sekä laajoihin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Huumeiden käyttö on lisääntynyt, mutta alueelliset erot palveluiden saatavuudessa ovat suuret.

On huolestuttavaa, että tuoreessa Kari Tikkisen ja Hans Blombergin katsausartikkelissa Sairauden määritelmä ja ylidiagnostiikka: missä menee sairauden raja (Lääkärilehti 2021;44:2558 – 2564) kuvataan, kuinka lääkäreistä vain hieman yli puolet ja maallikoista sekä kansanedustajista alle puolet olivat sitä mieltä, että huumeriippuvuus on sairaus. Tosiasiallisesti riippuvuus on vakava sairaus, jossa huumeiden käyttö muuttuu pakonomaiseksi, elämää hallitsevaksi.  Eri päihteiden samanaikainen tai vuorotteleva käyttö on myös yleistynyt ja riippuvuus voi kehittyä yhteen tai useampaan aineeseen. Samanaikaisten muiden mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden esiintyminen on hyvin yleistä, mutta niiden hoito ei useinkaan järjesty samanaikaisesti.

Huumeiden käyttöön liittyvien haittojen kokonaiskustannukset ovat kasvaneet, mutta kasvu johtuu sekä sosiaalipalvelujen ja –turvan että erityisesti järjestyksen ja turvallisuuden sekä oikeusjärjestelmän (sisältää vankeinhoidon) kustannusten kasvusta. Nämä olivat yhteensä arviolta viisi kertaa suurempia kuin terveydenhuollon kustannukset, terveydenhuollon kustannukset sen sijaan ovat viime vuosina jopa laskeneet.     
 
Palveluvalikoimaneuvosto hyväksyi 6.10 kokouksessaan Huumeriippuvuuksien hoidon ja kuntoutuksen psykososiaaliset menetelmät suosituksen. Palvelunjärjestäjän on huolehdittava, että suosituksen mukaisia palveluvalikoimaan kuuluvia menetelmiä on saatavilla ja että niitä käytetään.

Suositusvalmistelun aikana laadittu eettinen analyysi osoitti, kuinka yhteiskunnallinen asenneilmapiiri, ennakkoluulot ja ymmärtämättömyys riippuvuuksista ja niiden seurauksista voivat vaikeuttaa vuorovaikutusta, luottamuksen kehittymistä, hoitoon hakeutumista sekä yksilön tavoitteen ja resurssien mukaisen hoito- ja kuntoutusprosessin järjestämistä ja toteutumista.  Huumeriippuvaisten henkilöiden kyky ottaa kantaa hoito- ja kuntoutusmuodon valintaan voidaan myös kyseenalaistaa.

Suosituksessa painotetaan myös hyviä hoitokäytäntöjä, jotta hoito- ja kuntoutusmenetelmät olisivat mahdollisimman vaikuttavia. Näitä ovat riippuvuuden luonteen ymmärtäminen, luottamusta synnyttävä kohtaaminen, motivointi ja hoitoon sitoutumisen tukeminen, yksilön, perheen ja läheisten toimijuuden vahvistaminen, yksilöllisyys ja realistinen, edistymisen huomioiva tavoitteen asettaminen, yhteistyö sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä, samanaikaisten muiden mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnostiikka ja hoito, samanaikaisten somaattisten sairauksien diagnostiikka ja hoito, omaisten ja läheisten tuen ja hoidon tarpeen huomioiminen sekä hoidon jatkuvuuden takaaminen.
 
Ilona Autti-Rämö
Palkon pääsihteeri, dosentti

Tapio Kekki
Palkon Miepä jaoston jäsen
Aluehallintoylilääkäri, Lapin Aluehallintovirasto