Suositus unettomuushäiriön hoidosta kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä (CBT-I) hyväksytty

16.12.2021 17.35
Tiedote

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palko hyväksyi 15.12.2021 kokouksessaan suosituksen, joka koskee unettomuushäiriön hoitoa kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä (CBT-I) perusterveydenhuollossa. Suosituksen mukaan kognitiivis-käyttäytymisterapeuttiset menetelmät (CBT-I) kuuluvat kansalliseen palveluvalikoimaan nuorten ja aikuisten unettomuuden hoidossa kaikille unettomuushäiriön (ICD-10: F51 ei-elimellinen unettomuus) diagnostiset kriteerit täyttäville potilaille.

Unettomuushäiriö on merkittävä kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma

Unettomuus on lisääntynyt viime vuosikymmeninä ja pitkäaikaisesta unettomuushäiriöstä kärsii noin 12% suomalaisesta aikuisväestöstä. Unettomuus altistaa monille somaattisille ja psyykkisille sairauksille, pahentaa ja ylläpitää niitä. Pitkittyessään unettomuushäiriö lisää riskiä tapaturmiin, sairausperusteiseen työkyvyttömyyteen ja nostaa kuolleisuusriskin noin 1,5-kertaiseksi. Unettomuuden hoitoon on suhtauduttava vakavasti, eikä vain toissijaisena oireena. Hoidossa on huomioitava samanaikaissairastavuus ja hoidettava unettomuutta muiden sairauksien rinnalla.

Suositusten mukaan unettomuuden hoidon pitäisi olla ensisijaisesti lääkkeetöntä. Tällä hetkellä Suomessa unettomuuden lääkkeettömän hoidon saatavuudessa, saavutettavuudessa ja laadussa on kuitenkin suuria alueellisia eroja. Unettomuushäiriö aiheuttaa kustannuksia terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle, mm. sairauspoissaolojen, onnettomuuksien, työkyvyttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kautta, joiden suuruutta on vaikea arvioida. 

Unettomuushäiriötä voidaan hoitaa CBT-I:llä, joka on todettu vaikuttavaksi

Unettomuuden hoidon intensiteetti määrittyy hoidollisen tarpeen mukaan, jossa voidaan hyödyntää unettomuuden lääkkeettömän hoidon porrasmallia. Vastikään alkaneen unettomuuden tunnistamisella ja hyvällä hoidolla on mahdollista ehkäistä pitkäaikaisen unettomuushäiriön kehittyminen. Tilapäisessä unettomuudessa keskeistä on potilaan tukeminen, taustalla olevien syiden ja laukaisevien tekijöiden etsiminen ja käsitteleminen sekä ohjaus omatoimiseen unen huoltoon. Joskus pelkkä puheeksi ottaminen voi auttaa. Jos kyse on unettomuushäiriöstä tai potilas kokee tarvitsevansa tukea ja itsehoitomenetelmät ovat olleet jo käytössä hoitoon hakeutuessa, tulee potilaalle tarjota CBT-I:hin perustuvaa lääkkeetöntä terveydenhuollon ammattilaisen tukemaa hoitoa. 

CBT-I koostuu kognitiivisista- ja käyttäytymisterapeuttisista menetelmistä sekä rentoutuksesta ja psykoedukaatiosta. Kognitiiviset menetelmät koostuvat mm. uneen liittyvien huoliajatusten tunnistamisesta ja muokkaamisesta sekä hyväksymisestä ja itsemyötätunnosta. Käyttäytymisterapeuttiset menetelmät sisältävät uniärsykkeiden hallintaa ja vuoteessaolon rajoittamista. Rentoutuksessa vähennetään psykofysiologista jännitystä ja psykoedukaatio sisältää tiedon antamista mm. uneen ja unettomuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä ohjausta unta edistävästä univalverytmistä, liikunnasta, nukkumisympäristöstä ja ruokailutottumuksista. CBT-I:tä unettomuushäiriön hoidossa voidaan toteuttaa joko yksilö- tai ryhmähoitona kasvokkain, tai etäyhteyksin tai digitaalisten sovellusten avulla. CBT-I:hin perustuva hoito on usein lyhytkestoista sisältäen noin 4 – 6 tapaamista. CBT-I soveltuu kaikille unettomuuden diagnostiset kriteerit täyttäville potilaille. CBT-I:llä on todettu vaikutusta myös ahdistukseen, masennukseen ja stressiin. 

CBT-I on vaikuttavaa useilla eri tavoilla toteutettuna. CBT-I:tä voidaan tarjota hoidollisiin tarpeisiin perustuen kasvokkain tai etänä, yksilö-, ryhmä- tai digitaalisena hoitona. CBT-I on myös kustannusvaikuttavaa toteutustavasta riippumatta, joskin eri tavoin toteutetulla CBT-I:lla on vaikutusta kustannuksiin. CBT-I on pidemmällä aikavälillä kustannustehokkaampaa kuin unilääkkeiden käyttö, vaikka se lyhytkestoisen seurannan aikana aiheuttaisi lääkehoitoa enemmän kustannuksia. Eniten näyttöä on digitaalisen CBT-I:n kustannusvaikuttavuudesta. Digitaalinen hoito ei vaadi hoitohenkilökunnan resursseja yhtä paljon kuin kasvokkain toteutettu CBT-I, ja helpottaa hoidon saatavuutta, kun hoito ei ole paikkaan sidottua. Tulee kuitenkin huomioida, että digitaalinen CBT-I ei sovellu kaikille potilaille, ja potilaan yksilölliset lähtökohdat tulee huomioida hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa.

Suosituksessa käsitellyt CBT-I:n menetelmät sopivat toteutettavaksi perusterveydenhuollossa. Suomessa hoitoa antavat useimmiten lisäkoulutuksen saaneet terveyden- tai sairaanhoitajat sekä psykologit. CBT-I:n kustannukset ovat pääasiassa henkilöstön koulutuskustannuksia, jotka ovat Palkon näkemyksen mukaan kohtuullisia hyötyihin nähden eivätkä aiheuta suurta tarvetta henkilöstön lisäämiselle. Varsinkaan digitaaliset hoitomuodot ja ryhmämuotoinen CBT-I eivät aiheuta merkittäviä lisähenkilöstöresurssitarpeita. 

Linkki suositukseen. 

SUOSITUKSESTA KERROTAAN LISÄÄ 18.2.2022 KLO 9-10 TEAMSIN VÄLITYKSELLÄ PIDETTÄVÄSSÄ TIETOISKUSSA. TILAISUUDEN OHJELMA JA ILMOITTAUTUMISLINKKI. ILMOITTAUTUMISAIKA TILAISUUTEEN PÄÄTTYY 14.2.2022 KLO 16.15. TILAISUUS TALTIOIDAAN JA TALLENNE ON KATSOTTAVISSA 18.2.-3.3. VÄLISENÄ AIKANA PALKON KOTISIVUILLA.

Lisätietoja antaa erityisasiantuntija Sinikka Sihvo, [email protected] , puh: +358 295 163 221.

Palko toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä ja sen tehtävänä on antaa suosituksia terveydenhuollon menetelmien kuulumisesta julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon. Lisätietoja terveydenhuollon palveluvalikoimasta voit lukea Palkon kotisivuilta.