Kroonisen lanneselän oireiston hoitoa luudutuskirurgialla ja leikkauksen jälkeistä kuntoutusta koskeva suositus hyväksytty

20.4.2021 13.07
Tiedote

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palko on 24.3.2021 hyväksynyt suosituksen, joka koskee kroonisen lanneselän oireiston hoitoa luudutuskirurgialla ja leikkauksen jälkeistä kuntoutusta. Suositus kuvaa palveluvalikoimaan kuuluvan tutkimuksen ja hoidon.

Suositus koskee kroonisen lanneselän oireiston hoitoa luudutuskirurgialla ja sen jälkeistä kuntoutusta aikuispotilailla. Kroonisella lanneselän oireistolla tarkoitetaan tässä yhteydessä nikamakaaren höltymästä (spondylolyysi) ja siihen liittyvästä nikaman siirtymästä (spondylolyyttinen spondylolisteesi), välilevyrappeumasta tai välilevytyräleikkauksen jälkitilasta (mukaan lukien toistuva tai uusiutuva välilevytyrä ja välilevytyräleikkauksen jälkeinen kiputila) johtuvaa oireistoa. Tyypillisiä oireita ovat selän pettämisen tai katkeamisen tunne, puukoniskumainen paikallinen selkäkipu sekä etenkin nikaman siirtymässä hermojuurten ärsytyksestä johtuva säteilykipu alaraajaan.

Nikamankaaren höltymä on tyypillisesti L5-nikamaan kasvuiässä kehittyvä nikamakaaren varren luupuutos, eräänlainen valenivel, jonka taustalla voi olla kasvun aikainen ylirasitus tai perinnölliset syyt. Noin kuudella prosentilla aikuisista suomalaisista on kuvantamistutkimuksissa todettava höltymä ja heistä noin puolella sen edetessä muodostuva nikaman siirtymä. Välilevyrappeuma on useimmiten normaaliin ikääntymiseen liittyvä ilmiö, joka heikentää nikamavälin tukevuutta.

Suosituksen mukaan kroonisen selkäkivun tutkimus ja hoito tapahtuu ensisijaisesti perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa. Nikamakaaren höltymästä tai välilevyrappeumasta johtuvan kroonisen selkäkivun hoidossa kuntoutus on aina ensisijainen hoitovaihto luudutusleikkaukseen nähden. Keskeinen tavoite on kivun kroonistumisen estäminen, mihin pyritään aktiivista hoitoa tukevalla otteella sekä potilaan huolen poistamisella. Vain pieni osa höltymästä tai välilevyrappeumasta johtuvista selkäkivuista on niin vaikeita ja pitkäaikaisia, että luudutusleikkauksen harkinta on aiheellista.

Pitkittyneen selkäkivun syitä ja hoitovaihtoehtoja selvitettäessä diagnostiikan ja hoidon perusta on huolelliseen haastatteluun perustuva ja riittävän yksityiskohtaisesti kirjattu oirehistoria sekä selän kliininen tutkimus. Magneettikuvantaminen sekä röntgenkuvaus seisten kuuluvat myös leikkausharkintaa edeltäviin tutkimuksiin sekä harkinnan mukaan muut tutkimukset. Erikoissairaanhoitoon lähettämistä tulee harkita, mikäli potilaalla on vaikea pitkittynyt kipu, josta aiheutuu merkittävä toimintakyvyn alenema aktiivisen konservatiivisen hoidon toteuttamisesta huolimatta. Kuvantamislöydösten tulee tukea hoitavan tahon kokonaisarviota siitä, että oireiden syynä on nikamakaaren höltymä ja siihen liittyvä nikaman siirtymä taikka välilevyrappeumaan liittyvä mekaaninen kipu.

Päätös lannerangan luudutusleikkauksesta tulee suosituksen mukaan tehdä yksilöllisesti hyödyt ja haitat huolellisesti yhdessä potilaan kanssa punniten. Huomioon tulee ottaa muun muassa potilaan ikä, oireiden syy, vaikeus ja kesto, realistinen mahdollisuus vaikuttaa työ- ja toimintakykyyn sekä muut hoitovaihtoehdot. Leikkaavan yksikön valinnassa tulee huomioida keskittämisasetuksen vaatimukset, jotka koskevat selkäkirurgian keskittämistä.

Leikkauksesta kotiutuessa fysioterapeutin tulee antaa potilaalle kirjalliset ohjeet omatoimiseen kuntoutumiseen. Lisäksi hänelle tulee määritellä mahdolliset yksilölliset, ajallisesti rajatut toiminnan rajoitukset, jotka tiedonkulun varmistamiseksi on myös kirjattava potilasasiakirjoihin. 

Leikkauksen jälkeinen kontrollikäynti ensi vaiheen toipumisen varmistamiseksi tulisi toteuttaa noin kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tuolloin tilanne kontrolloidaan myös röntgenkuvauksella. Toipumisen etenemisen varmistamiseksi jo aiempi käynti fysioterapeutin vastaanotolla voi olla perusteltu. Mahdollisten myöhempien kontrollikäyntien ajoitus ja sisältö määräytyvät paikallisten käytäntöjen perusteella.

Tarvittaessa potilaille kirjoitetaan kotiutuessa sairauspoissaolotodistus leikkauksen laajuudesta ja työnkuvasta riippuen 1-3 kuukaudeksi. Sairauspoissaolon jatkotarpeen arviointi sekä mahdollisten rajoitusten jatkamisen tarve tulee arvioida työterveyshoidossa tai perusterveydenhuollossa.

Mikäli potilaan kuntoutuminen ei edisty asianmukaisesti, tulee hänet ohjata kuntoutukseen. Leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen tavoitteena on potilaiden kivun hallintakeinojen löytäminen ja toimintakyvyn parantaminen. Vaikuttavimpia kuntoutusmenetelmiä ovat asteittain lisääntyvä ohjattu terapeuttinen harjoittelu ja kognitiivis-behavioraalinen hoito. Kuntoutus toteutetaan useimmiten moniammatillisesti. Kuntoutuksessa keskeistä on huomioida kokonaisvaltaisesti työ- ja toimintakykyyn vaikuttavat biopsykososiaaliset tekijät yksilöllisen tarpeen mukaan.

Nyt julkaistu suositus korvaa sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2005 yhtenäisissä hoidon
perusteissa julkaiseman suosituksen lanneselän yliliikkuvuuden (instabiliteetti)
kiireettömästä leikkaushoidosta. Palko on aiemmin 29.10.2019 hyväksynyt lanneselän välilevytyrän
leikkaushoitoa ja sen jälkeistä kuntoutusta koskevan suosituksen
sekä 11.6.2020 lanneselän selkäydinkanavan ahtauman leikkaushoitoa ja sen jälkeistä kuntoutusta koskevan suosituksen
Palko on lisäksi aiemmin 1.11.2018 hyväksynyt suosituksen biopsykososiaalisesta
kuntoutuksesta pitkittyvässä tai toistuvassa selkäkivussa
. Nämä neljä suositusta muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

Lisätietoja erityisasiantuntija Reima Palonen, puh. 02951 63090 tai [email protected] .

PALKO toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä ja sen tehtävänä on antaa suosituksia terveydenhuollon menetelmien kuulumisesta julkisesti rahoitettuun terveydenhuoltoon. Lisätietoja terveydenhuollon palveluvalikoimasta voit lukea PALKOn kotisivuilta www.palveluvalikoima.fi